Frettistandardi

Yleistä: Luonnonvaraisesta hilleristä kesytetty fretti on hyvin sopeutunut maakoloissa ja tunneleissa elämiseen, joissa se metsästää itseään suurempiakin saaliseläimiä. Tästä syystä fretin lihaksistolla ja luustolla on kaksi merkittävää piirrettä: pituus ja notkeus. Luuston rakenne on huomattavan pitkänomainen, johtuen ainutlaatuisen pitkistä nikamista (varsinkin selkänikamat lantion alueella). Raajat sen sijaan ovat erityisen lyhyet helpottaakseen tunneleissa ja maakoloissa liikkumista. Kannatellakseen pitkänomaista ruumistaan sekä kyetäkseen metsästämään ja kuljettamaan saaliita maanalaisessa ympäristössä, fretille on kehittynyt eläimen kokoon nähden suhteettoman voimakas lihaksisto. Jykevän ruumiinrakenteen ja voimakkaan lihaksiston lisäksi fretti on myös äärimmäisen notkea. Metsästys- ja asuinympäristön ahtauden vuoksi fretin tukirakenne (etenkin selkäranka, rintalasta, ranteet ja nilkat) on äärimmäisen taipuisa.

Standardin tarkoitus: Standardin perimmäinen tarkoitus on ilmaista millainen fretin tulee olla. Standardi on tehty edistämään terveiden ja rakenteeltaan mahdollisimman alkuperäislajimaisten frettien kasvatusta sekä tukemaan näyttelytoimintaa. Normaalista poikkeavia ominaisuuksia sekä sellaisia piirteitä, joita ei alkuperäislajilla luonnossa esiinny, tulisi välttää kasvatuksessa.

Frettiä arvioidessa huomioidaan neljä asiaa, jotka vaikuttavat frettiin kokonaisuutena:

• Jalostus: toisin kuin luonnonvalinnalla kehittynyt hilleri, fretti on ihmisen jalostama laji. Ihmisellä on mahdollisuus jalostaa eläimeen ominaisuuksia, jotka eivät ole käytännöllisiä luonnossa. Vastuulliset kasvattajat jalostavat vain geneettisesti terveitä ominaisuuksia, joiden pitää aina olla yhdenmukaisia alkuperäislajin kanssa.
  

• Sterilointi/kastrointi: fretin sterilointi/kastrointi vaikuttaa sen elintoimintoihin. Fretin leikkaaminen ennen aikuisikää vaikuttaa luuston ja lihaksiston kasvuun. Nuorena leikatuilla (alle 6 kk) freteillä on vähemmän lihasmassaa ja sirompi luusto kuin aikuistumisen jälkeen (yli 1-v) leikatuilla tai leikkaamattomilla. Aikuistumisen jälkeen leikatut fretit menettävät lihasmassaa, mutta ovat yleensä vankkarakenteisempia kuin nuorena leikatut.

• Ruokavalio: Suurin osa lemmikkifreteistä ruokitaan kaupallisella kuivaruoalla. Parhaatkin kaupalliset ruoat ovat valmistettu vastaamaan frettien minimi ravintovaatimuksia, mutta ei juuri enempää. Seuraavat asiat kuten kasvu, sairaus, stressi, aktiivinen elämäntapa yms. voivat aiheuttaa sen, että fretti tarvitsee ravintoa, jossa on kaupallista ruokaa suurempi ravintoarvo. Tämän johdosta fretti syö määrällisesti enemmän saadakseen tiettyä ravintoainetta tarpeeksi, kun taas muita kerääntyy liikaa. Siitä voi aiheutua ylipainoa, lihasmassan menetystä tai epänormaalia luuston kehitystä.

• Liikunta: Liiallinen häkissä pito ja liian vähäinen liikunta voivat johtaa heikkoon lihasmassaan. Heikko lihasmassa voi ajan myötä johtaa luuston heikentymiseen.

Pään muoto: Pään tulee olla tasasivuisen kolmion mallinen, leveimmillään korvien kohdalta kaveten kuonon päähän. Pään pituus tulee olla 100–110 % pään leveimmän kohdan leveydestä. Mitä lähempänä tasasivuista kolmiota sen parempi. Pään ei tule olla lyhyempi kuin mitä se on leveä. Uroksilla profiilin tulee olla suoralinjainen, ilman ulkonemaa silmien välisessä tasanteessa. Naarailla lievä ulkonema on sallittu. Pään koko tulee olla suhteessa kehon kokoon.

Korvat: Korvien tulee sijaita kallon ylätaka-reunassa suorassa linjassa toisiinsa. Niiden tulee olla malliltaan puolipyöreät, tasakokoiset ja suhteessa pään kokoon.

Silmät: Silmien tulee olla pyöreät, tasakokoiset ja suhteessa pään kokoon. Silmien tulee sijaita korvien ja nenän puolivälissä sekä keskenään suorassa linjassa.

Nenä: Nenän tulee olla pyöreäkulmaisen kolmion mallinen, symmetrisillä sieraimilla. Nenän koon tulee olla sopusuhtainen pään kokoon nähden. Pitkäkarvaisilla freteillä saa olla nenässä ylimääräisiä ihopoimuja ja karvoitusta sekä sisä-, että ulkopuolella. Kuonon tulee olla suora. Suoruuden voi tarkistaa vertaamalla nenän keskiviivaa etuhampaiden tai korvien keskikohtaan.

Suu: Purennan tulee olla lievä yläpurenta. Ylähampaita tulee olla: 6 etuhammasta, 2 kulmahammasta, 6 välihammasta ja 2 poskihammasta. Alahampaita tulee olla: 6 etuhammasta, 2 kulmahammasta, 6 välihammasta ja 4 poskihammasta. Yläkulmahampaiden tulee sopia saksipurennassa alakulmahampaiden taakse. Ikenien ja limakalvojen tulee olla vaaleanpunaiset.

Niska ja lapojen seutu: Niskan tulee olla suora ja suhteellisen lyhyt. Lapaluiden tulee olla litteät ilman ulkonemia. Lapaluiden tulee sijaita tarpeeksi leveällä fretin kokoon nähden.

Rintakehä: Rintakehän tulee olla symmetrinen ja tynnyrimäinen, jotta sydämellä ja keuhkoilla on tarpeeksi tilaa. Kylkiluissa ja rintalastassa ei tule olla huomattavia ulkonemia tai kulmia. Kylkiluut saavat tuntua mutta eivät näkyä. Rintakehän tulee olla lähes pyöreä ja kooltaan suhteessa eläimen kokoon, sukupuoleen ja sterilointi/kastrointi – statukseen.

Selkäranka: Selkärangan tulee olla taipuisa, suora eikä siinä tule olla huomattavia ulkonemia. Selkärangan kaaren tulee olla tasainen ja kulkea hartioiden ja lonkan puolivälissä.

Lantio: Lantion tulee olla tarpeeksi suuri, jotta lonkkanivelet ovat tilavasti ja symmetrisesti lantion sivuilla, ilman luisia kohoumia. Sen tulee olla tarpeeksi suuri ja jykevä kannatellakseen fretin ihanteellisen massan. Lantion tulee olla kooltaan sopusuhtainen fretin kehon ja rintakehän kokoon nähden. Lonkkanivelet eivät saa olla löysät.

Raajat: Raajojen tulee olla sopivan mittaiset ja paksuiset fretin kokoon nähden. Etu- ja takaraajojen tulee olla symmetriset toisiinsa nähden ja ne eivät saa olla kaarevat.

Tassut: Kaikissa tassuissa tulee olla viisi (5) varvasta. Tassujen koko tulee olla suhteessa vartalon kokoon ja rakenteeseen.  Maata vasten tassujen tulee olla soikean malliset, ilman että varpaat ovat liiallisesti erillään toisistaan. Varpaiden tulee olla suorat ja niiden välissä tulee olla ihopoimut.

Häntä: Hännän tulee olla suora ja taipuisa koko pituudelta, ilman mutkia tai ulkonemia. Sen tulee olla 1/3 fretin koko pituudesta (nenän päästä hännän päähän).

Luuntiheys: Luuston paksuus (tiheys) on erittäin tärkeä. Fretin luiden tulee olla jykevät, paksut ja vahvat kannatellakseen terveen fretin massan. Steriloimattoman/kastroimattoman sekä aikuistumisen jälkeen leikattujen frettien luuntiheys tulee olla huomattava ja luiden tulee tuntua kiinteiltä ja lujilta.

Lihaksisto ja lihasmassa: Fretin tulee tuntua kiinteältä, johtuen sen lihaksistosta. Fretin ei tule tuntua löysältä/pehmeältä, se viittaa rasvakudokseen, ei lihaksistoon. Uroksilla tulee olla suurempi lihaksisto, erityisesti päässä, niskassa, hartioissa ja rintakehässä. Keskimääräistä suurempi lihaksisto, ikään tai sukupuoleen nähden, on positiivinen ominaisuus, niin kauan kun se on vielä normaali rajoissa. Rintakehän, niskan, hartioiden ja lantion tulee tuntua kiinteiltä, osoittaen lihasmassaa ko. alueilla.  Vatsan tulee tuntua kiinteältä, ei roikkuvalta. Steriloimattomilla/kastroimattomilla freteillä on suurempi lihasmassa kuin leikatuilla freteillä. Varsinkin varhain steriloiduilla/kastroiduilla (alle 6 kk) freteillä on vähemmän lihasmassaa kuin vanhempana leikatuilla. Yleisesti fretin tulee tuntua kiinteältä, ei pehmeältä.

Kehon mitat: Fretin vartalon tulee olla sopusuhtainen ja symmetrinen. Molempien puolien, vasen ja oikea, tulee olla yhtä pitkät ja leveät. Etu- ja takatassujen tulee osoittaa suoraan eteenpäin. Pään, niskan, vartalon, raajojen, tassujen ja hännän tulee olla sopusuhtaiset. Fretin tulee seistä suorassa ja tasapainoisesti kaikilla neljällä tassulla. Selän kaaren tulee olla tasainen ja kaartua tasaisesti keskiselästä peräpäähän. Korkein kohta kaarevasta selkärangasta tulee olla hartioiden ja lantion puolivälissä (ei hännäntyvessä). Raajojen pituuden tulee olla suhteessa vartalon pituuteen. Massan tulee olla jakautunut tasaisesti koko vartaloon. Jos frettiä kannatellaan vartalon keskikohdasta, kummankin pään tulee tuntua saman painoisilta. 

Terveys/kunto: Elinikäinen hoito- ja ruokintatapa vaikuttaa suuresti fretin ulkoisiin ja sisäisiin ominaisuuksiin, mm. turkkiin ja lihaksistoon. Tarpeeksi liikuntaa saaneen fretin kehon ympäröi kiinteä lihasmassa, jonka läpi luusto tuntuu, mutta ei näy. Ylipainoisuus freteillä on harvinaista, mutta mahdollista, jos ruokavaliossa on liikaa rasvaa tai proteiinia. Pieni tasainen rasvakerros on normaalia terveellä aktiivisella fretillä. Talvikautena reilumpi tasainen rasvakerros on normaali, mutta rasvakudoksen ei tulisi kertyä liiaksi alavartalon ympärille.

Terveellä fretillä on tiheä, kiiltävä turkki, niin talvella kuin kesälläkin. Talviturkin tulee olla pitkähkö, ylellinen ja pehmeä. Kesäturkissa on vain vähän aluskarvaa, mutta sen tulee olla pehmeä ja silkkinen. Turkin ei tule olla karhea, kuiva tai karvan katketa taittaessa. Viiksien tulee olla pitkät ja eheät, ei hauraat. 

Hampaiden tulee olla valkoiset, puhtaat ja ehjät. Vanhemmalla fretillä virheet hampaiden valkoisuudessa ja eheydessä sallitaan paremmin kuin nuorella fretillä. Vanhemmiten hampaan väri muuttuu ensin kellertäväksi ja sitten läpikuultavaksi.  Hammaskiveä ei tule olla kertynyt hampaisiin. Ikenien tulee olla terveet, ei tulehtuneet tai vetäytyneet.

Silmien tulee olla kirkkaat ja valppaat. Nenän tulee olla kostea, ei kuiva. Fretti, jonka silmät ovat väsyneet ja nenä kuiva, ei ole terve fretti.

Luonne/olemus: Hyvä luonne on tärkeä osa frettiä. Fretin tulee olla valpas, utelias, leikkisä, ystävällinen ja rauhallinen käsiteltäessä. Steriloitujen/kastroitujen frettien tulee olla erityisen helposti käsiteltävissä. Hormonitoiminnan vaikutus tulee ottaa huomioon leikkaamattomien frettien luonteenlaatua arvioidessa. Urokset ovat usein varsin levottomia lisääntymiskauden aikana. Vaikka levottomuus ei ole haluttu ominaisuus, se on hyväksytympää leikkaamattomilta freteiltä kuin leikatuilta, joiden käyttäytymistä hormonitoiminta ei häiritse. Samoin levottomuus on hyväksytympää nuorilta alle 6 kk ikäisiltä freteiltä. 

TURKKI:

Fretin turkissa arvioitavia asioita ovat kunto, kiiltävyys, laatu ja pituus. Kesäturkin pituus on lyhyempi kuin talviturkin. Viiksien tulee olla eheät.

Fretin turkin pituus jaetaan kolmeen (3) kategoriaan: Lyhytkarvainen (lk), puolipitkäkarvainen (ppk) ja pitkäkarvainen(sis.angora) (pk ).

Lyhytkarvainen (lk): Lyhytkarvaisen fretin turkki on kaksi kerroksinen, eli siinä on pehmeä, hienojakoinen, lyhyt alusvilla sekä kiiltävä, karkeampi päällyskarva.

Puolipitkäkarvainen (ppk): Puolipitkäkarvaisen fretin turkki on kaksi kerroksinen, eli siinä on pehmeä, hienojakoinen, lyhyt alusvilla sekä kiiltävä, karkeampi päällyskarva. Lk ja ppk fretin päällyskarvan pituudessa ei ole suurta eroa. Ppk fretin ”kaulurikarvat” ovat runsaammat ja hieman pidemmät luoden ”leijonan harjas” vaikutelman. Ppk fretin karvan laatu saattaa myös olla hienojakoisempaa kuin lk fretin. Näyttelytoiminnassa lk ja ppk frettien ero on marginaalinen, eikä niiden erottelu ole yhtä tärkeää kuin kasvatustoiminnassa. Kasvatustoiminnassa ppk fretti erotellaan sekä ulkoisten ominaisuuksien että geneettisen tiedon(eli sukupuun) kanssa. Kokenut kasvattaja pystyy tunnistamaan ppk ja lk fretin parhaiten n.2-3 vko iässä, jolloin ero näkyy pennuissa selvimmin.

Pitkäkarvainen(sis.angora) (pk): Päällyskarvan tulee olla selkeästi pitempää kuin lk ja ppk freteillä. Pk uroksilla hyväksyttävä karvan pituus on yli 6 cm, mutta yli 9cm on suositeltavaa. Pk naarailla hyväksyttävä karvanpituus on yli 5cm, mutta yli 7 cm on suositeltavaa. Pitkäkarvaisella fretillä ei ole välttämätöntä olla alusvillaa. Pitkäkarvaisella fretillä on hyväksyttävää olla nenässä ylimääräisiä ihopoimuja sekä karvoitusta ja tuplaviikset, mutta poimuton nenä on toivotumpi.

FRETTIEN VÄRISTANDARDIT

Seuraavassa kerrotaan fretin väristandardeista sekä kuvioista.

SOOPELI:

• Päällyskarva – tumma ruskea tai musta.
• Aluskarva - valkoisesta kermanvalkoiseen tai kullansävyinen. Ei keltainen.
• Silmät – ruskea tai lähes musta.
• Nenä – vaaleanruskea, täplikäs tai ”T” – kuviolla, musta. Tärkeää on, että nenän väri sopii muuhun väritykseen, vaaleammalla soopelilla vaaleampi nenä kuin tummalla soopelilla.

MUSTA SOOPELI:

• Päällyskarva – musta.
• Aluskarva – ruskeasta, harmaasta tai valkoisesta kermanvalkoiseen. Mitä puhtaampi väri, sen parempi.
• Silmät – tumman ruskeat tai mustat.
• Nenä – toivottava olisi mustanruskea tai musta myös mustanruskea täplikäs hyväksytään, mikäli täpläkuvio on hyvin tiheä (min. 75 % nenän pinta-alasta ).

 MUSTA:

• Päällyskarva - musta.
• Aluskarva - ruskeasta tai harmaasta mustaan. Aluskarva ei saa olla keltainen eikä niin vaalea että se vaikuttaa muuhun väritykseen. Mitä tummempi, sen parempi.
• Puhdas valkoinen kuvio hyväksytään nenän ja suun ympärillä. Korvien kärjissä saa olla valkoista. Ei erottuvaa maskia tai muita kuvioita. Mitä vähemmän valkoista, sen parempi.
• Silmät – mustat tai lähes mustat.
• Nenä – musta tai lähes musta.

 PASTELLI (shampanja):

• Päällyskarva – vaaleanruskea, maitokahvin värinen.
• Aluskarva – valkoisesta kermanvalkoiseen. Mitä valkoisempi, sen parempi.
• Silmät – vaaleasta tummaan burgundiin ja tummaan ruskeaan.
• Nenä – toivottava olisi beige, vaaleanpunainen tai vaaleanpunainen beigellä tai vaaleanruskealla ”T” – kuviolla.
  

KANELI:

• Päällyskarva – Selkeästi punertava sävy.
• Aluskarva – toivottavaa kultainen sävy, mutta puhdas valkoinen hyväksyttävä.
• Silmät – vaaleasta tummaan burgundiin.
• Nenä – toivottava olisi tiilenpunainen, beige tai vaaleanpunainen beigellä tai vaaleanruskealla ”T” – kuviolla. Vaaleanpunainen hyväksyttävä, mutta ei toivottava.

 SUKLAA:

• Päällyskarva – lämmin maitosuklaan ruskea.
• Aluskarva – toivottava valkoinen, vähäinen kullan tai ruskean sävy hyväksyttävä.
• Silmät – toivottava olisi ruskea, mutta tumma burgundi on hyväksyttävä.
• Nenä – toivottava olisi beige tai vaaleanpunainen vaaleanruskealla ”T” – kuviolla.

 ALBIINO:

• Päällyskarva – valkoisesta kermanvalkoiseen. Mitä valkoisempi, sen parempi.
• Aluskarva - valkoisesta kermanvalkoiseen. Mitä valkoisempi, sen parempi.
• Silmät - punaiset.
• Nenä - vaaleanpunainen.
  

VALKOINEN (dew + marked white):

• Päällyskarva – valkoisesta kermanvalkoiseen. Mitä valkoisempi, sen parempi. Päällyskarvassa hyväksytään nuorella fretillä tummia karvoja keskellä selkää sekä hännässä (alle 10 % koko karvoituksesta ).
• Aluskarva - valkoisesta kermanvalkoiseen. Mitä valkoisempi, sen parempi.
• Silmät – tumma burgundi, ruskea, musta.
• Nenä – vaaleanpunainen.

FRETTIEN KUVIOSTANDARDIT 

VÄRIKYLLÄISYYS:

SOLIDI: Tämä värikylläisyys voi esiintyä kaikissa yllämainituissa väreissä, joissa on värilliset päällyskarvat. Toivottavaa on että 100 % peitinkarvoista on samanväriset ja valkoisia peitinkarvoja olisi 0 %. Näin ollen väritys on sama fretin kuononpäästä hännänpäähän. Kontrastia ei synny fretin vartalon eri osien kesken. Fretillä on kuitenkin hyväksyttävää olla kokonainen maski, ”T”-maski tai ”palkki” -maski. Myös mitti – kuvio on sallittu.

STANDARDI: Tämä värikylläisyys voi esiintyä kaikissa yllämainituissa väreissä paitsi albiinossa, mustassa ja tummasilmäisessä valkoisessa. Toivottavaa on että 100 % peitinkarvoista on samanväriset. Kontrastia syntyy fretin jalkojen, hännän, hartioiden ja muun vartalon kesken. Väritys ei ole niin tasainen kuin solidi – kuviossa. Fretillä on kuitenkin hyväksyttävää olla kokonainen maski, ”T”-maski tai ”palkki” -maski. Myös mitti – kuvio on sallittu. Standardi-nimitystä ei yleensä kirjata värin liitteeksi.

POINTTI: Tämä värikylläisyys voi esiintyä kaikissa yllämainituissa väreissä paitsi albiinossa, mustassa ja valkoisessa. Voimakas kontrasti syntyy fretin jalkojen, hännän, hartioiden ja muun vartalon kesken. Väritys on selkeästi tummempi jaloissa, hännässä, hartioissa kuin muualla vartalossa. Vatsassa on tummempi raita nivusista napaan. Maskin tulee olla kapea ”V”-maski. Pastellilla ei tarvitse olla maskia ollenkaan mutta kapea ”V”-maski on toivottava. Nenän tulee olla vaaleampi kuin standardivärisellä, vaaleanpunainen, beige tai ”T” – kuviolla. Mitti – kuvio on sallittu.

ROUNI (Hopea): Tämä kuvio voi esiintyä kaikissa muissa yllämainituissa väreissä paitsi albiinossa, mustassa ja valkoisessa. Rouni – kuvio voi esiintyä myös kaikkien yllämainittujen kuvioiden kera. Kuvio muodostuu perusväristä sekä sen seassa olevista valkoisista karvoista. Mikäli valkoisia karvoja on 40–60 % päällyskarvoista, on kuvio rouni. Mikäli valkoisia päällyskarvoja on 90 % tai enemmän, on väritys tällöin valkoinen. Pohjavillan väri on se mikä fretin värissä on sallittu.

KUVIOT:

MÄYRÄ: Tämä kuvio voi esiintyä kaikissa muissa yllämainituissa väreissä paitsi albiinossa, mustassa ja valkoisessa. Kuviossa pitää olla pitkä valkoinen raita (1½ – 2 cm pitkä) päälaelta (silmien yläpuolelta keskilinjassa korvien välistä) niskaan, vähintään 2/3 niskan mitasta alaspäin. Silmien tulee olla rubiininpunaisesta ruskeaan. Nenän tulee olla vaaleanpunainen tai vaaleanpunainen vaalealla reunakuviolla. Valkoiset polvipaikat ovat sallitut kuten myös valkoiset varpaat ja mitti – kuvio. Valkoinen hännänpää, valkoinen tai läikikäs vatsa ovat sallittuja. Maskin väritys pitää sopia muuhun väriin. Silmien ympärillä saa olla fretin perusväriset rinkulat. Pieni maski on sallittu, mutta ei täyttä maskia. Rouni – värikylläisyys on sallittu.

PANDA: Tämä kuvio voi esiintyä kaikissa muissa yllämainituissa väreissä paitsi albiinossa, mustassa ja valkoisessa. Kuviossa pitää olla täysin valkoinen pää. Muuta väritystä tummempi sävy on hyväksyttävä hartiaseudulla ja lantiolla. Silmien tulee olla burgundin sävyiset. Nenän tulee olla vaaleanpunainen tai vaaleanpunainen vaalealla reunakuviolla. Valkoiset polvipaikat ovat sallitut kuten myös valkoiset varpaat ja mitti – kuvio. Valkoinen hännänpää, valkoinen tai läikikäs vatsa ovat sallittuja. Silmien ympärillä saa olla fretin perusväriset rinkulat tai läikät. Värillistä karvaa saa olla myös korvien välissä. Rouni – värikylläisyys on sallittu.

MITTI: Mitti – kuvio voi esiintyä kaikissa muissa yllämainituissa väreissä paitsi albiinossa, mustassa ja tummasilmäisessä valkoisessa. Mitti – kuviossa fretin jalat ovat valkoiset ja usein kuvioon liittyy myös valkoinen leukalappu ja valkoiset polvipaikat. Valkoisten kuvioiden tulee olla selkeitä, tasareunaisia ja symmetrisiä.