Lisämunuaissairaus

Lisämunuaisiin liittyvät ongelmat ovat yksi yleisimmistä frettien sairauksista ja hoitamattomana johtavat lähes varmasti fretin menehtymiseen. Oikealla hoidolla fretti voi kuitenkin saada lähes normaalin loppuelämän. Lisämunuaisvaivat ovat lähes aina leikattujen frettien ongelma, mutta on todettu, että keinovalolla on vaikutusta fretin sairastumiseen.

Lisämunuaissairauden synty ja ehkäisy

Fretillä on kaksi lisämunuaista, jotka sijaitsevat aivan munuaisten edessä. Vasen sijaitsee hieman “pinnempana”, kun taas oikea sijaitsee syvemmällä vatsassa. Lisämunuaisten tehtävänä on hormonituotanto, ja lisämunuaiset muodostuvat lisämunuaisytimestä sekä lisämunuaiskuoresta. Ydin tuottaa adrenaliinia ja nonadrenaliinia, kuori taas glukokortikosteroideja, androgeenia ja mineraalikosteroideja. Glukokortikosteroidit säätelevät verensokeritasoa, androgeeni on maskuliinihormoni, joka on tarpeellinen lihasmassan säilyttämiseksi, ja mineraalikosteroidit taas säätelevät kehon suola- ja/tai nestetasapainoa. Näiden lisäksi lisämunuaiset tuottavat vielä lukemattomia muita hormoneja.

Kun fretti steriloidaan/kastroidaan, sen hormonitoiminta loppuu. Varsinkin nuori fretti tarvitsee hormoneja kasvuunsa, ja tästä johtuen lisämunuaiset yrittävät tuottaa kehoon riittäviä hormoneja. Tavallaan voisi sanoa, että lisämunuaiset joutuvat käymään ylikierroksilla. Tämä taas johtaa siihen, että fretille saattaa myöhemmällä iällä ilmestyä lisämunuaisiin pienen pieniä kasvaimia sekä lisämunuaiset voivat suurentua. Nämä kasvaimet ja suurentumat ovat lisämunuaisongelmien taustalla. Kasvaimet voivat olla joko hyvän- tai pahanlaatuisia, jälkimmäisessä tapauksessa yleensä kasvaimia havaitaan ajan kanssa myös muualla sisäelimissä. Koska ei voida tietää, johtuvatko fretin ongelmat liikakasvusta vai kasvaimista, voidaan puhua lisämunuaisten ongelmista.

Oireet

Koska molemmat fretin lisämunuaisten osat voivat kärsiä lisämunuaisten ongelmista, voivat oireet vaihdella frettikohtaisesti hyvinkin paljon. Oikeastaan vasta sairaudelle tyypillinen karvanlähtö yleensä kohdentaa sairauden lisämunuaisiin. Taudin oireisiin kuuluu etenevä turkin ohentuminen hännästä ja takapäästä, lopulta karvattomiksi alueiksi. Alkuvaiheessa turkki saattaa talvisin jäädä myös kokonaisuudessaan ohuemmaksi ja hauraammaksi kuin normaalisti. Ennen puhuttiin freteillä kesäisin esiintyvästä ns. rankahännästä vaarattomana, hormonitoimintaan liittyvänä ilmiönä. Nykyään monet ovat tulleet siihen tulokseen, että rankahäntäisyys leikatulla fretillä saattaa viittata tuleviin lisämunuaisongelmiin. Muita mahdollisia oireita molemmilla sukupuolilla ovat, sekä fyysiset, että psyykkiset kiiman oireet. Naarailla esiintyy vulvan turpoamista kuten kiimassa, vaikka naaras olisi steriloitu; uroksilla taas saattaa esiintyä kiimakäyttäytymistä, kuten aggressiivisuutta, merkkailua, astumisyrityksiä sekä eturauhasen laajentumista (vaikeuttaa fretin virtsaamista). Molemmilla esiintyy ihon ohenemista, lihaskatoa, kutinaa, lisääntynyttä juomista ja virtsaamista sekä osteoporoosia.

Vaiva pahenee keväisin valosyklin pidentyessä, jolloin hormonitoiminnan kuuluukin lisääntyä, ongelmia ilmenee freteille joiden luonnollinen mahdollisuus tuottaa valoon reagoivia sukuhormoneja on poistettu. Steriloiduilla ja kastroiduilla freteillä valon lisääntyminen stimuloi lisämunuaisia käymään ylikierroksilla korvatakseen puuttuvat sukuhormonit. Valon määrän rajoittamisesta saattaa ennaltaehkäistä lisämunuaissairautta leikatuilla freteillä. Onkin sanottu, että optimaalinen tilanne leikatuille freteille olisi vuoden ympäri viettää 14 tuntia pimeässä ja loput luonnonvalossa. Pohjoisella pallonpuoliskolla sen järjestäminen saattaa aiheuttaa ongelmia monessakin kodissa, talvella fretit saavat liikaa keinovaloa ja kesällä luonnonvaloa. Apua voidaan saada kesäisin frettihuoneen pimennysverhoilla ja talvisin keinovalojen käytön rajoittamisella.

Lääkitys ja hoito

Suomessa lisämunuaisongelmia ei voida todentaa verikokeella, vaan ne lähetetään Tenneseehen (USA). Verikoekaan ei aina ole paikkansa pitävä, varsinkaan taudin alkupuolella lisämunuaisongelmat eivät välttämättä vielä näy verikokeessa. Yleensä vain noin 50 prosentissa ultraäänitutkimuksista lisämunaisten ongelmat ovat havaittavissa. Nykyään yleisempi käytäntö taudin toteamiseen on omistajan kertomat ja myös eläinlääkärin toteamat oireet, joiden perusteella sitten lähdetään frettiä suoraan hoitamaan. Ennen hoitoina käytettiin leikkausta sekä pistoksia. Nykyään yleisin hoitomuoto on Suprelorin- implantti (samaa implanttia käytetään myös freteillä kemialliseen kastraatioon/sterilisaatioon) Implantti vähentää sukupuolihormonien tuotantoa, ja näin ollen lisämunuaiset eivät tuota enää “ylimääräistä” hormonia. Implantti ei siis paranna sairautta, mutta sen avulla fretti voi saada lisävuosia, koska tauti hidastuu. Kasvaimet ja laajentumat ovat edelleen olemassa, mutta oireet helpottavat. Jos kuitenkin kyseessä on pahanlaatuinen kasvain, implantin laitosta ei ole vastaavaa hyötyä kuin hyvänlaatuisissa kasvaimissa ja suurentumissa. Muita hoitomuotoja ovat kasvaimen/ muuttuneen lisämunuaisen kirurginen poisto, Tietyissä tapauksissa leikkaushoito voi parantaa fretin jopa kokonaan, mutta toisinaan leikkauksesta ei saada lainkaan hyötyä ja implantointi jää ainoaksi vaihtoehdoksi. Onnistuneen kirurgisen hoidonkin jälkeen tauti voi uusia, mikäli jäljellä olevaan lisämunuaiseen tulee myös kasvain tai liikakasvua.

Loppuyhteenvetona todettakoon, että fretin implantointia suositellaan kastroinnin/steriloinnin sijaan. Tämä ei vaikuta pelkästään tuleviin lisämunuaisongelmiin, vaan antaa fretille mahdollisuuden kehittyä rauhassa ja kasvaa terveenä.